Sinuhe Egyptilainen

The Egyptian

o Barco de Verga

Eu, Sinuhe, filho de Senmut e de sua mulher Kipa, escrevo isto. Não o escrevo para a glória  dos deuses da terra de Kan porque estou cansado de deuses, nem para a glória dos faraós poeque estou cansado de seus feitos. Tampouco escrevo por mêdo ou por qualquer esperança no futuro; escrevo para mim, apenas. O que vi, conheci e perdi durante a minha vida, foi coisa demasiada para que me domine um vão temor; e, quanto a algum desejo de imortalidade, estou tão exausto disso quanto dos deuses e dos reis. É apenas por minha causa que escrevo, por tal motivo e essência diferindo eu de todos os escritores passados e vindouros.

Principio êste livro no terceiro ano do meu exílio nas praias do mar Oriental de onde os navios saem para as terras do Ponto; aqui, perto do deserto, junto àquelas colinas cuja pedra foi retirada para a construção das estátuas dos primitivos deuses. Escrevo porque já agora o vinho é amargo para a minha boca, porque perdi o prazer que achava nas mulheres , e porque nem jardins nem lagos com peixes me distraem  mais. Expulsei os cantores , pois o som proviniente de sôpro ou de cordas é tormento para meus ouvidos . Por conseguinte eu, Sinuhe, escrevo isso já que não me importo com minha riqueza, as minhas taças de ouro, o meu ébano, o marfim e a mirra.

Nada disso me foi tomado, Escravos ainda temem as minhas varas. Guardas inclinam a cabeça e deixam cair as mãos até aos joelhos, diante de mim. Mas limites foram postos aos meus passos e nenhum navio consegue transpor as ressacas que imperam neste litoral; nunca mais poderei sentir o cheiro da terra negra pelas noites de primavera.

O meu nome outrora foi escrito no livro de ouro do faraó e sempre permaneci à sua destra. Minhas palavras contrabalaçavam as dos poderosos na terra de Kan; nobres me enviavam dádivas, e correntes de ouro pendiam do meu pescoço. Possuí tudo quanto um homem pode desejar , mas como todo homem desejei mais - e por conseguinte fiquei reduzido ao que ora sou. Fui banido de Tebas no sexto ano do reinado do faraó Horemheb, ameaçado de ser batido até à morte como um cão, se voltasse...de ser esmagado entre pedras como uma rã se desse um passo sequer  para fora da àrea estabelecida  como lugar de residência . Isso por ordem do rei , do faraó que fora outrora meu amigo.

Mas antes de começar meu livro quero deixar meu coração se lamentar em prantos porque assim no exílio cumpre a um coração chorar sempre que mágoas o enegrecem.

Todo aquêle que uma vez bebeu água no Nilo, ansiará para sempre tornar para perto dêle, pois a sêde não se aplacará com as águas de nenhuma outra terra.

Trocarei a minha taça por uma caneca de barro se meus pés puderem de novo pisar o pó macio da terra de Kan.Trocarei minhas vestes de linho pelas peles com que os escravos se cobrem, se puder mais uma vez ouvir os caniços das margens sussurrarem ao vento primaveril.

Claras eram as águas da minha juventude; doce era a minha loucura. Amargo é o vinho da idade, e nem mesmo o mais escolhido favo de mel pode substituir o pão maldito da minha pobreza. Retrocede, ó Tempo, tu, tempo já desfeito! Ammon, cruza os céus do ocidente para o oriente e traz de novo a minha mocidade! Não alterarei uma única palavra, não corigirei a menor ação minha. Ó estilente rombo, ó papiro liso, devolvei-me a minha loucura e a minha mocidade!

*Linda introdução da obra de Mika Watari, escritor filandês que produziu esse obra literária imortal  de quase setecentas páginas de uma viagem ao Antigo Egito e a diversos países antigos de muitos e diferentes povos e culturas. Que expoem a alma humana e atinge a alma de quem viaja nessa emocionante obra prima.

Ay...

Boat Yard

Minä, Sinuhe, poika Senmut ja hänen vaimonsa Kipa,kirjoitan tämän. Älä kirjoita kunniaksi jumalia osavaltionKan koska olen kyllästynyt jumalia, eikä kunniaa faaraoidenpoeque'm kyllästynyt heidän tekonsa. En myöskäänkirjoittaa pelosta tai mitään toivoa tulevaisuudesta,kirjoittaa minulle vain. Mitä olen nähnyt, tapasivat jamenettänyt elämäni aikana, jotain oli liikaa minulle hallitaturhaan pelkoa, ja, kuten halu kuolemattomuuteen, olen niinkyllästynyt sen jumalia ja kuninkaita. Se on vain minun tähteni Kirjoitan, siis olen eri ja pohjimmiltaan kaikkimenneisyyden ja tulevia kirjailijoita.
Periaate Tämä kolmas kirja Ana minun maanpaossaitärannalla meren rantaan, missä alukset lähteä Pointlaskeutuu, tässä lähellä erämaassa, ne kukkulat, joiden kivipoistettiin rakentamiseen primitiivisen patsaita jumalia.Kirjoitan, koska nytkin viini on katkera suutani, koskahävisin ilo löytyy naisia​​, ja miksei puutarhaan tai kalalampihäiritä minua enemmän. Karkotti laulajia, koska ääniproviniente tuulen tai merkkijono piinan minun korviini. Siksiminä, Sinuhe, kun kirjoitan tätä, koska en välitä minunvaurauden, minun kultainen kulhot, minun eebenpuu,norsunluu ja mirhaa. Mikään tästä ei ollut otettu, orjia silti pelkään tikkuja. Kaartin painavat päänsä ja kätensä pudota polvilleen edessäni.Mutta rajat olivat laittamaan jalat eikä alus voi ylittää krapulaa että sääntö rannikkoa; koskaan voi haistaa Black Earth kevään iltaisin.
Nimeni oli kerran kirjoitettu kultaisen kirjan faarao ja yrittäjien seisoi hänen oikealla puolellaan. Sanani contrabalaçavam voimakas maassa Kan; jalon lähetti minut lahjoja, ja kulta ketjut roikkuu kaulaani. Hallussaan kaikki mies voi haluta, mutta kuten jokainen ihminen halusi enemmän - ja siksi minun oli nyt supistunut, mikä olen. Olin karkotettu Theban kuudentena vuonna hallituskauden farao Horemheb, uhkasi lyödä kuoliaaksi kuin koira, jos hän ... olla puristuksiin kivet sammakko yhden askeleen pois alueelta perustettu paikka asuinpaikka. Tämä järjestys kuningas, faarao, joka oli kerran ollut ystäväni.
Mutta ennen kuin aloitan kirjan annoin sydämeni valittaa kyyneliin maanpaossa niin asiaan kuuluu sydämen itkemään kun murheet blackening.
Jokainen, joka kerran joi vettä Niilin, aina crave tulemaan lähemmäksi häntä, koska ei rauhoitella jano vedellä muista maa.
Muuta Cup kuppi muta jos jalkani voi jälleen kävellä pehmeä pöly osavaltion minun liinavaatteet vaatteita Kan.Trocarei nahat, jolla orjat on katettu, jos voit jälleen kuulla kuiskauksen ruoko pankkien Keväällä tuuli.
Olivat kirkkaat vedet nuoruuteni oli suloinen minun hulluutta.Bitter on viinin iän, ja jopa choicest hunajakenno voi korvata kirottu leipä minun köyhyyteen. Taaksepäin, O-aika, sinä pitkä, tekemättömäksi! Ammon, ristit taivasta lännestä itään ja tuo takaisin nuoruuteni! Älä muuta sanaakaan, ei pienin toiminta corigirei minun. Estilente reikä O, O Papyrus tavallinen, anna minulle takaisin hulluutta ja nuoruuteni!

* Linda Johdatus työn Mika Watari, kirjailija, joka tuotetaan suomalaisen kuolematon kirjallinen teos lähes seitsemän sata sivua on matkaa muinaisen Egyptin ja eri antiikin maissa monia kansoja ja kulttuureja. Se altistaa ihmisen sielun ja saavuttaa sielun jotka matkustavat tässä jännittävässä mestariteos

Ay...